Kirjoitin aiheesta eräälle foorumille, kuitenkin topic poistettiin n.vuorokauden sisällä. Teksti pysyi asiallisena, ja ihmisiltä tuli kysymyksiä. Toki joukkoon eksyi muutama jotka epäilevät Prostituoidun motiiveja terve järkisyydestä tai terveydestä. Ihmettelen mikä aiheesta tekee sellaisen ettei siitä saa keskustella? Vaikka tätä ammattia syrjitään ja musta maalataan urakalla niin ihmettelen silti sitä miksei siitä voida puhua, edes ajatustasolla ilman että se poistetaan?
Eräs kirjoittaja sai mieleeni jäämään vertauksen tatuoitu-prostitoitu. Ikään kuin tämä olisi ikuista. En osaa ajatella asiaa tuolta kannalta, koska jokainen meistä tietää että huorakin menettää arvonsa siinä kohtaa kun ikä alkaa painamaan, asiakkaat pääsääntöisesti tahtovat nuoria naisia sänkyynsä. Enkä usko että kansa osaa ihmismassan joukosta erotella prostitoidun joka on muutoin normaali. On toki nistihuoria ja huoria jotka myyvät itseään kadun kulmassa, mutta näistä stereotypiään sopivista tapauksista en lähde nyt puhumaan, nämä ihmiset ovat useimmiten niitä jotka tarvitsisivat apua.
Voisi olla kauheaa tai koomista, että oma työnantajasi tai esimiehesi ilmestyisi asiakkaaksesi. Minulle kävi näin, hän soitti prepaid nrosta ja en tunnistanut häntä äänestä tai hän minua. Tapaamisemme meni hyvinkin kiusallisen keskustelun kautta, silloin ymmärsin sen. Asiakkaan ja huoran välinen vaitiolo, on melkein jo velvollisuus. Kumpi tahansa voi menettää kasvonsa, mutta salassa toimivalle huoralle se olisi loppu, asiakkaalle jolla on vaimo ja muutama lapsi se olisi perhe onnen loppu. Pattitilanne, joka varmistaa sen että hiljaisuus pysyy, toki on kanssa sisaria jotka varmastikin ovat saattaneet kiristää tälläisissä tapauksissa rahaa. Kuitenkaan minun asemani töissä ei ole muuttunut, tai suhteeni työnantajaan. Päin vastoin, hän saattaa jättää työpöydälleni lappuja, milloin olisin vapaa tai pyytää vain avaamaan hiukset. Hän jostain syystä rakastaa hiuksiani 🙂
Joskus ystävien kesken keskustelu menee vitsi pohjalta kommentteihin ”Pitää vissiin alkaa myymään persettä siwan kulmalla”. Nämä on hetkiä jolloin pelkään muurini tippuvan. Ystäväni tuntevat minut paremmin kuin moni muu, ja parhaaksi pelastus keinoksi tilanteissa salaisuuteni pidon kannalta on vain lisätä löylyä keskusteluun. Olen oppinut valehtelemaan, mutta toisinaan pelkään silti jääväni kiinni salaisuudestani. Jos matkalla asiakkaan luokse törmäänkin tuttuun tai vastaavaa. Valheet on pidettävä neutraaleina. ”Menen salille illalla” ”Nään serkkuja” ”Menen uuden osaston päällikön kanssa syömään”. Yhden kerran olen joutunut turvautumaan multihuipentavaan valehtelu kierteeseen. Menin asiakkaan luokse toiselle paikkakunnalle, ja sanoin ystävilleni olleeni kipeä joten en pääse. Törmäsin kuitenkin matkalla ystävään ja selityksen keksimiseen ei ollut aikaa. Maailman huonoin selitys jonka keksin oli että menen hoidon luokse joka lupasi ”hoitaa” minua. Se meni sillä ohi, mutta kysely jatkui kukakukakuka. Ei mennyt perille, ettei meillä synkannutkaan. He vain janosivat tietoa, minusta tuli äreä valheideni takia joka aiheutti monta turhaa riitaa. Inhoan tätä puolta ammatissani, että joudun valehtelemaan ihmisille joista välitän. Luurankoja kertyy.
Kuitenkin minulla on yksi ihminen jolle kerron avoimesti huoraamisesta. Hän ymmärtää ja ei nää asiaa kauheana. Toisinaan hän vitsailee että oliko hyvä setti. Kiusallaan. Olen sanonut hänelle aina kun tapaan uuden asiakkaan, että jos minusta ei kuulu siihen ja siihen mennessä niin hakee apua. Tätä ei ole onneksi koskaan tapahtunut.
En voi suositella huoraamista kenellekään. Elämä on kuin verkko, kudot silmukoita ja vahvistat vanhoja ja taas katsot eteen päin. Kasvo muistini takia törmään toisinaan asiakkaisiin vaikka kaupassa. Alkuun se aiheutti hämmennyksen ja tarpeen päästä pois, ja nykyään he ovat ilmaa niin kauan kuin mies ei ole alasti edessäni. Kontaktin ottajiin olen vain pitänyt kylmän keskustelun ja pyrkinyt pois. Joskus ystävä saattanut kysyä kuka hän oli, – ei mitään käryä.
Odottelen illan asiakasta tätä kirjoittaessani… ehkä hänestäkin löytyy kirjoitettavaa..
Edellisessä blogissa kerroin kanta-asiakkaasta joka on tähän päivään saakka kulkenut mukani. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta olemme ystävystyneet näinä vuosina. Tapaamme luonani pari kertaa kuussa, toisinaan hän vaatii saada viedä minut syömään tai tuoda minulle noutoruokaa lasillisen kanssa.
Kyseessä on minua n.10 vuotta vanhempi oikeasti hyvännäköinen mies. Hän asuu lähikunnassa. Olen monesti miettynyt millaisia hirviöitä naiset ovat. Naisia kuvataan usein äidillisiksi ja huolehtivaisiksi. Mikä tässä miehessä sitten on ns. vikana. Hänellä on puhe vika. Alkuun itselleni hänen puheensa kuunteleminen oli raskasta, ja nykyään en edes ajattele asiaa että hän änkyttää tai puhuu hitaasti. Toisinaan kun hän intoutuu höpöttämään niin änkytystä ei tule lainkaan.
Ensimmäisen kerran kun tapasimme, sovimme tapaamisen hotelliin. Sovimme että minä menen sinne edeltä, ja hän tulee kun pääsee töistä. Istuskelin odottelemassa alusvaatteet päällä nojatuolissa katselemassa televisiota. Minulla oli hänen toiveidensa mukaan korsetti nauhoineen ja stay uppeineen päällä, sekä pitsinen aamutakki. Muistan kuinka pelkäsin sydämeni tippuvan rinnastani kun kuulin ovelta avainkortin rapisevan. Oven avauduttua, sykkeeni tasaantui ja ovesta astui sisälle ystävällinen nappisilmä. Tämä hymyili ja käveli luokseni, ensimmäisen lauseen sanottuaan ymmärsin viimein mitä hän tarkoitti sillä että änkytys pahenee kun häntä jännittää. En saanut lauseesta mitään selvää…
Hän laski seteli nipun pöydälle ja sanoi käyvänsä suihkussa. Laskin rahat ja summa oli 100e suurempi kuin sovimme. Jätin rahat pöydälle odottamaan ja asetuin sängylle. Mies tuli vettä valuvana suihkusta ja kysyi hermostuttaako minua, lopulta keskustelimme silitellen toisimalle siitä kumpaa pelottaa enemmän. Kysyin miksi summa oli isompi, niin sanoi haluavansa antaa extraa koska en lähtenyt. Hän kertoi, että aiemmin joku huora oli ilmoittanut ettei voi naida vammaista miestä. Ymmärsin ja en ymmärtänyt tätä naista. Yö kului ja aamulla hän heräsi lähteäkseen töihin. Vaikkakin yö oli vähä uninen ja enemmänkin keskustelu pitoinen. Jäin sänkyyn nukkumaan kun hän lähtiessään tuli vielä antamaan pusun otsalleni ja komensi menemään hotellin aamupalalle joka oli kuulemma taivaallinen.
Siitä saakka tämä mies on ollut minun varantojeni ja elämiseni tukipilari. Olen hänen kanssaan käynyt viikonloppu reissuilla ja teatterissa useaan otteeseen. Hänen kanssaan aika menee rattoisasti vaikka pelkään kuollakseni sitä että raukka on kehittänyt tunteita minua kohtaan. Tunne vammaisena ihmisenä, en ole koskaan seurustellut tai rakastunut, ihastunut kyllä senkin edestä. Ja nekin ihastukset ovat laimenneet viikkojen kuluessa.
Saattaa olla teen elämää suuremman virheen kun päätin luoda tämän blogin. Kuitenkin tällä on suurempi merkitys minulle ja varmasti kanssa sisarilleni jotka painivat samojen asioiden ääressä.
Jos nyt joku ei jo otsikoista osannut päätellä niin olen prostituoitu. Olen tehnyt tätä 6 vuotta, enkä kutsuisi itseäni vieläkään ammatti huoraksi. Monille ammattini on vastemielinen tai halveksuntaa herättävä. Kuitenkin prostituoituja on ollut kautta aikojen, kysyntä ei lopu. Ymmärsin 20 vuotiaana istuvani pankin päällä, kun olin pahasti velkaantunut. Sain velat hoidettua ja tapasin kanta-asiakkaani joka tänä päivänäkin pari kertaa kuussa.
Näin tässä kohtaa jo tulevaan. Olen seksin nälkäinen nainen, asiakaskuntaankin voi vaikuttaa ja parin päivän työllä saat keskiverto ihmisen puolen kuun palkan. Kuulostaa helpolta. Vaan eipä ole. Minua pelotti ja pelottaa edelleen uusien asiakkaiden kohtaaminen. Vaikka minulla on laukkuuni pakattuna turvasumuttimista alkaen horopuhelinta ja hätävara rahat esim junamatkaa varten kotiin. Ei voi koskaan tietää onko minua odottamassa joku parittaja tai isompi mies joukko. Olen kuitenkin vain hento runkoinen naisen alku joka tepastelee tytön kengissä. Pituutta minulla on vain 151 senttiä, painoni on 40kg +/- 3kg. Aitona punapäänä minulle riittää kysymyksiä, johon perinteiseen voin vastata jo heti. Kyllä, jos minulla olisi karvoja alakerrassa niin ne ovat oransseja. Olen värjäyttänyt puoleen selkään yltävän kuontaloni punaiseksi ja tavaramerkkini on kiharat auki olevat hiukset. Asikkaiden toiveiden täyttämisen takia vaate arsenaalini hyvinkin laaja, mutta pääsääntöisesti jos ei toiveita pukeudun mukavuudenhaluisesti. Stereotypia suttuisista meikeistä ja revityistä vaatteista tai ylilyhyistä hameista avonaisine toppeineen ei sovi minun pirtaan. Toki toiveesta muttei muuten tule tälläistä vaatetusta suosittua tai edes ymmärrettyä.
Monesti luullaan että huorat ovat tautisia ja likaisia, käytöstapoja omaamattomia rahan ahneita lunttuja? Kuitenkin elän kaksoiselämää. Päivän valossa olen se ponnaripäinen assari neiti, ja yöllä punaisen valon syttyessä neiti vaihtuu vanhojen setien naimaksi vinkuleluksi. Minulla kuten jokaisella naisella on oikeus sanoa ei tai lopeta, vaikka olenkin palan sieluani myyvä porttini aukaiseva huora, minullakin on ihmisoikeuteni ja tunteet. Olen joskus joutunut tilanteeseen jossa mies hyvin kova kouraisesti kirjamellisesti repi värkkiäni. Sanoin että lopettaa koska se sattui. Tämä ei lopettanut. Ilmaisin asian selvemmin ja irtauduin tämän otteesta ja puin vaatteeni sekä lähdin. Mekin tarvitsemme kunnioitusta. Sain tietysti solvaukset niskaani paskata palvelusta. Mutta asiakkailtakin edellytetään inhimillisyyttä.
Tulen kertomaan asiakkaistani, normaali arjestani sekä yleisesti ajatuksistani. Vastaan mielelläni asiallisiin kysymyksiin. En ole tätä kautta etsimässä asiakas kuntaani lisää ihmisiä tai kertomassa itsestäni tietoja.
