Asiakas tarina I
Edellisessä blogissa kerroin kanta-asiakkaasta joka on tähän päivään saakka kulkenut mukani. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta olemme ystävystyneet näinä vuosina. Tapaamme luonani pari kertaa kuussa, toisinaan hän vaatii saada viedä minut syömään tai tuoda minulle noutoruokaa lasillisen kanssa.
Kyseessä on minua n.10 vuotta vanhempi oikeasti hyvännäköinen mies. Hän asuu lähikunnassa. Olen monesti miettynyt millaisia hirviöitä naiset ovat. Naisia kuvataan usein äidillisiksi ja huolehtivaisiksi. Mikä tässä miehessä sitten on ns. vikana. Hänellä on puhe vika. Alkuun itselleni hänen puheensa kuunteleminen oli raskasta, ja nykyään en edes ajattele asiaa että hän änkyttää tai puhuu hitaasti. Toisinaan kun hän intoutuu höpöttämään niin änkytystä ei tule lainkaan.
Ensimmäisen kerran kun tapasimme, sovimme tapaamisen hotelliin. Sovimme että minä menen sinne edeltä, ja hän tulee kun pääsee töistä. Istuskelin odottelemassa alusvaatteet päällä nojatuolissa katselemassa televisiota. Minulla oli hänen toiveidensa mukaan korsetti nauhoineen ja stay uppeineen päällä, sekä pitsinen aamutakki. Muistan kuinka pelkäsin sydämeni tippuvan rinnastani kun kuulin ovelta avainkortin rapisevan. Oven avauduttua, sykkeeni tasaantui ja ovesta astui sisälle ystävällinen nappisilmä. Tämä hymyili ja käveli luokseni, ensimmäisen lauseen sanottuaan ymmärsin viimein mitä hän tarkoitti sillä että änkytys pahenee kun häntä jännittää. En saanut lauseesta mitään selvää…
Hän laski seteli nipun pöydälle ja sanoi käyvänsä suihkussa. Laskin rahat ja summa oli 100e suurempi kuin sovimme. Jätin rahat pöydälle odottamaan ja asetuin sängylle. Mies tuli vettä valuvana suihkusta ja kysyi hermostuttaako minua, lopulta keskustelimme silitellen toisimalle siitä kumpaa pelottaa enemmän. Kysyin miksi summa oli isompi, niin sanoi haluavansa antaa extraa koska en lähtenyt. Hän kertoi, että aiemmin joku huora oli ilmoittanut ettei voi naida vammaista miestä. Ymmärsin ja en ymmärtänyt tätä naista. Yö kului ja aamulla hän heräsi lähteäkseen töihin. Vaikkakin yö oli vähä uninen ja enemmänkin keskustelu pitoinen. Jäin sänkyyn nukkumaan kun hän lähtiessään tuli vielä antamaan pusun otsalleni ja komensi menemään hotellin aamupalalle joka oli kuulemma taivaallinen.
Siitä saakka tämä mies on ollut minun varantojeni ja elämiseni tukipilari. Olen hänen kanssaan käynyt viikonloppu reissuilla ja teatterissa useaan otteeseen. Hänen kanssaan aika menee rattoisasti vaikka pelkään kuollakseni sitä että raukka on kehittänyt tunteita minua kohtaan. Tunne vammaisena ihmisenä, en ole koskaan seurustellut tai rakastunut, ihastunut kyllä senkin edestä. Ja nekin ihastukset ovat laimenneet viikkojen kuluessa.
